Impulsiivisia pälkähdyksiä

No niin. Impulsiivisuus on kai hyvä asia. Joten nyt olen impulsiivinen. Saa nähdä, kuinka paljon tämä vielä aiheuttaa murheita, mutta menköön.

Lähden perjantaiaamuna reissuun. Tarkoitus on mennä käymään ainakin Kööpenhaminassa, sieltä Hampuriin ja ehkä Berliiniin, sen jälkeen joko takaisin kotiin tai sitten ei. Matkasuunnitelma on sellainen, että lähtöpäivä tiedetään, mutta paluupäivää ei. Matkakumppanina minulla on ex-mieheni entinen työkaveri.
Mainitsin hänelle halustani lähteä käymään jossakin ja hän ehdotti, että lähtisimme yhdessä. En halua hänestä itselleni aviomiestä tai lasteni isää, mutta ajatus seikkailusta kiinnostaa kyllä. Harkitsin hänen ehdotustaan vain hetken ja suostuin. Luulin ensin, ettei hän ole tosissaan asian suhteen, mutta näyttää, että hän on todellakin tosissaan. Hän kävi jo hoitamassa liput laivaan ja perjantaina mennään.

Tulin kyllä ajatelleeksi, että onkohan tämä sopivaa. Mietin, että seksiin en kyllä suostu. Sitten kysyin itseltäni, että miksi en. Luulen, että se täyttääkin suurelta osin matkan sisältöä. Olen aikuinen, vapaa ja pidän siitä puuhasta. En löydä mitään syytä jarrutella. Seikkailuhan tämä on. Antaa mennä sitten vaan.

Mies on eronnut kahden lapsen isä, 45-vuotias. Hän on ulkoisesti ihan ok ja olen tuntenut hänet jo useampia vuosia. Nyt oman eroni jälkeen olen tavannut hänet muutaman kerran ja hän on varsin kohtelias ja mukava. Hänen erityispiirteenään on se, että hän osaa olla äärimmäisen rivo. Hän saattaa kuiskata korvaani keskellä kaupunkia jotain sellaista, mitä ei osaa mitenkään odottaa kuulevansa. Olen ollut sängyssä hänen kanssaan kerran, kun olimme juovuksissa. En tiedä, johtuiko juopumuksesta, mutta silloin hän oli erittäin avarakatseinen seksin suhteen. Joten nytkin taitaa olla odotettavissa uusia kokemuksia.

Huomaan puolustelevani itselleni päätöstäni koko ajan. Asia selvästikin askarruttaa minua. Toisaalta, nyt pyörät pyörivät jo, eikä niitä pysäytetä enää.

Vatsanpohjaa kutittaa. Se tuntuu kivalta.