Ihana kesä!

Aloitin kirjoittamaan tätä blogia erään ystäväni ehdotuksesta, kun kerroin hänelle, miten ihanalta elämä tuntuu. Päiväkirjahan tämä kai on.

Vähän taustaa:
aloin seurustella mieheni kanssa, kun olin 14-vuotias. Mies oli silloin 29. Saimme kohdata valtavasti arvostelua ja se epäilemättä vahvisti vain suhdettamme. Olin 18, kun menimme naimisiin. Lapsia meille ei tullut, mutta ero kylläkin. Erosimme tammikuussa 2007 minun aloitteestani.
Olin jotenkin kyllästynyt, enkä nähnyt enää mitään muuta kuin tätä samaa rataa elämäni loppuun saakka. Ero pelotti valtavasti, mutta olin jotekin jo valmis siihen. Eron jälkeen olin aika tyhjän päällä, mieshän oli hoitanut kaikki arkipäiväiset asiat raha-asioista auton hankintaan. Minä olin pikkurouva, joka purki tuntojaan kuntosalille ja lenkkipolulle.

Kävin ensimmäisen kerran ravintolassa vasta maaliskuussa, koska en uskaltanut mennä sinne aiemmin. Ajattelin, että kaikki sinkkumiehet hyökkäävät kimppuuni nyt, kun olen ns. vapaata riistaa. Ei siinä ihan niin käynyt.

Sain oman asunnon hankittua ja sen sisustaminen ja laittaminen oli yksi elämäni suurimmista asioista. Tuntui jotenkin omalta pesältä. Parista kaverista tuli ystäviä, jotka kävivät lohduttamassa ja valamassa uskoa kevättalven herkkinä hetkinä.

Kun tämä kesä alkoi toukokuussa, minusta tuntui, että olisin kuoriutunut jostakin. Niin kuin olisin kaivautunut maan alta. Häipyvän nopea ja lähes huomaamaton flirtti torilla sai minut hehkumaan viikon. Ensimmäisen kerran elämässä katsoin itseäni peilistä oikein kunnolla. Ensimmäisen kerran ajattelin, että mitähän mieltä miehet ovat minusta. Seisoin alasti peilin edessä vaikka kuinka kauan ja katselin. En tietenkään mitenkään ihaillen, vaan muutoin erilaisin silmin. Virheitäkin löytyi, kun tarpeeksi tuijotin, mutta olin aika tyytyväinen. Eipä hassumpaa.

Tänä kesänä olen ottanut asuntoni parvekkeella ilkosillani aurinkoa. En ollut tehnyt sitä koskaan. En voinut. Miehelleni rintaliivienkin näkeminen tarkoitti seksiä. Minulla ei ole koskaan ollut mitään sitä vastaan, sekin oli vain automatisoitunut.

Puhun varmaankin tässä blogissa paljon entisestäni. Ehkä pahastikin. Ei se silti tarkoita, että olisin kamalasti kärsinyt. Liitossa oli ihaniakin aikoja. En vain osaa elämääni muuhun peilata. Puhun myös seksistä, tai oikeastaan kai seksuaalisuudesta. Se on minulle nyt aivan uudenlainen asia, ja tietysti aika kiehtovaa tällä hetkellä.

En usko, että kovinkaan moni näitä puuduttavia lässytyksiä jaksaa lukea, mutta jos jaksaa, niin kiva. Älkää loukaantuko.

Nyt eteenpäin.

Ihana päivä lähteä jumppaamaan ja sitten joen rantaan istuskelemaan!